Tiitiset

Taisin viimeksi luvata päivittää useammin… No, näette kuinka sen kanssa on käynyt. Naamakirja tuli ja jyräsi, aika monen muunkin nähdäkseni nykyistä trendiä. Mutta koskaan ei ole liian myöhäistä jatkaa keskenjäänyttä projektia joten seuraavaksi kuulumisia menneeltä talvelta.

On ollut rankka talvi opiskeluissa. Syksy ei ihan niin paha, mutta vuodenvaihteessa alkaneet kirurgian ja sisätautien teoriat todella vei mehut. Harjoittelut päälle ja tällä hetkellä on aika lailla motivaatiot hukassa, mutta eipähän tässä enää kovin paljon ole teorioita jäljelläkään. Ja kaikki on tähän mennessä mennyt läpi, joten hyvä niin. Ihanaa koulunkäynnissä on kuitenkin se, että meitä on siellä nyt niiiiiin hyvä porukka, että monasti saa nauraa itsensä kyynelten partaalle, kun oikein lähtee mopo käsistä… Upeat ystävät ovat siis todellinen voimavara!!! Myös opiskelussa!

Kotona asiat rullaavat omalla painollaan. Tytöt kasvavat ja kehittyvät ja meillä Jarkon kanssa menee mukavasti. Onhan tämä elo ja arki vähän tylsää kaikkine aikatauluineen, mutta arki on silti hyvää ja se on tärkeää. Muutamia irtiottoja olemme ottaneet. Ja arvatkaa mitä? Varattiin matka Kreikkaan Kreetalle ennen mun kesätöiden alkua. Ihanaa, ihanaa, ihanaa! Maisemanvaihto tulee tosi tarpeeseen ja tytötkin pääsee pulikoimaan vähän erilaisiin maisemiin.

Tytöt ovat tosiaan siis jo 5- ja 3-vuotiaita. Reea vietti tammikuussa ensimmäistä kertaa kaverisynttäreitä ja meille tuli 4 saman ikäluokan typystä juhlimaan. Huh, huh, se oli menoa ja meininkiä. Mutta se oli todella tärkeää Reealle ja sen jälkeen hän on käynytkin jo useilla tarhakavereiden 5-vuotis syntymäpäivillä, aina yhtä mielellään! Raisa tahtoisi kovin myös, mutta Raisan syntymäpäiville ei ihan vielä kutsuttu tarhaystäviä. Sen sijaan ystäväperhe saman ikäisine poikineen tuli kylään ja se meni oikein hyvin kaverisynttäreistä. Kun neiti sai Salama-lautasensa ja mukinsa, niin hyvä oli. Reealla tietysti oli prinsessa-synttärit. Niin erilaisia meidän tytöt pohjimmiltaan ovat ja ihanaa, että ovat! Molemmat ovat myös koko talven käyneet jumpassa. Reea tenavajumpassa ja Raisa pirpana(perhe)jumpassa. Nyt seuraavana lauantaina me osallistumme Porin Naisvoimistelijoiden kevätnäytökseen ja olemme siellä esiintymässä tyttöjen kanssa. Jumpat ovat myös todella tärkeitä olleet molemmille. Talveen kuului tietysti myös luistelukoulu ja ensi talveksi Reea meneekin sitten taitoluistelijoiden luistelukouluun. Myös äärimmäisen tärkeää neidille. Pakko se vain on myöntää, että kaverit ja harrastukset ovat entistä tärkeämpiä koko ajan molemmille typysille, mutta niin se menee.

Molemmat neidit ovat myös taidollisesti ja henkisesti kehittyneet suuresti talven aikana. Molemmat ovat omatoimisia, Raisan kanssa päästiin eroon vaipoista kokonaan tuossa vuodenvaihteen aikaan ja kaiken kaikkiaan heidän kanssaan alkaa olla tietyllä tavalla helppoa. Asioista pystyy keskustelemaan ja sopimaan ihan eri tavalla jo. Toki molemmat ovat itsepäisiä ja kaipaavat kovasti huomiota ja Raisa tulee edelleen yöllä meidän väliin, eikä tykkäisi nukkua omassa sängyssään koko ajan, mutta eiköhän se jossain välissä ennen kouluikää ohi mene. Ja koulusta puheen ollen, meidän Reea menee sitten eskariin jo ensi syksynä. Siis vuotta etuajassa, jotta on mahdollisuus aloittaa koulu vuotta etuajassa, jos siltä sitten vuoden päästä näyttää. Päiväkodin tädit ainakin näyttivät vihreää valoa pyrkimykselle, neiti on kuitenkin niin keskittyvä, hyvin ryhmässä toimiva ja ohjeita noudattava, että sellaiset taidot riittävät eskariin jo hienosti. Katsotaan siis mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Kauhean vaikea on teille kertoa kaikesta mitä on tapahtunut. Toisaalta ei ole tapahtunut mitään ihmeellistä ja toisaalta tietysti on tapahtunut kaikenlaista, mutta pääsääntöisesti elämä on hyvää! Ja se on se, mikä lopulta on tärkeää!

… vaikkakin edelleen ilmojen puolesta varsin kesäisissä merkeissä. Lähes hellekelit ovat vallinneet aina tänne elokuun puoleen väliin asti, vaikkakin syksyn tulon alkaa huomata jo aamuista. On tosi kosteaa ja sellaista kolean tuntuista aamusti, vaikka se päiväksi sitten kuivuukin ja lämpenee yli 20 asteeseen.

Meillä arki on taas alkanut ja tytöt palanneet hoitoon, Jarkko töihin ja minä jatkan vielä viikon “kesätyössäni” ennen koulun alkua. Osaakohan siellä enää ollakaan, kun on koko kesän painanut töissä ihan erilaisissa merkeissä. Eiköhän se siitä sitten taas ala. Vaikka en ehdi istua kuin pari päivää koulussa kun alkaa neuvolaharjoittelu ja kestää koko syyskuun. Ihanaa, sitä olen odottanutkin. Jos vaikka pääsisi punnitsemaan pieniä vauvoja. Tyttöjen hoidon aloitus meni täysin kivuttomasti. Molemmat aivan innosta kiljuen lähtivät taas Pikkutupaan, kun tiesivät pääsevänsä leikkimään kavereiden kanssa. Tai viikon päivät he viettivät ensin Tuulentuvassa, kunnes Pikkutupa taas aukesi. Ja Raisa on reippaana tyttönä nyt sitten ollut hoidossakin ilman vaippaa ja yhtäkään vahinkoa ei ole tullut. Kakkallakin neitonen käy hienosti pöntöllä niinkuin iso tyttö konsanaan. Ja ison tytön elkeet Raisalla jo onkin, ihan eri malliin kuin siskollaan aikanaan, mutta onpahan esimerkkikin paljon lähempänä. Raisa on nyt myös taas siirtynyt tavalliseen ruokavalioon eli maidon sallivaan päiväkodissa, kotona vielä varmuuden vuoksi ja altistuksen vähentämiseksi on juonut kauramaitoa, mutta muut tuotteet ovat olleet tavallisesta maidosta jo muutaman viikon kotonakin. Ja hyvin on mennyt, vatsa ei oireile ja ihottumaakaan en ole sen enempiä havainnut. Toivottavasti myös limaisuus pysyisi poissa, kunhan syksyn flunssakausi kunnolla alkaa. Sen näkee sitten, turha murehtia etukäteen.

Me ehdimme vielä ennen minun koulun alkua tekemään pienen “kesälomareissun” koko perheen kesken. Lähdemme aamulaivalla Turusta Maarianhaminaan, siellä käymme MarieBad-kylpylässä ja vietämme yön hotellissa ja tulemme sitten seuraavana päivänä takaisin Turkuun iltapäivällä lähtevällä laivalla. Lasten ehdoilla mennään ja mitään enempää ohjelmaa ei suunnitella, jotta matka sujuisi jouhevasti. Mutta onpahan kiva edes vähän vaihtaa maisemaa ja päästä itsekin pois kotiympyröistä, kun koko kesän olen täällä kökkinyt töiden vuoksi. Ensi kesänä täytyy kyllä ehdottomasti järkätä edes lyhyt oma loma keskelle kesää, käy muuten tosi raskaaksi ja tulee sellainen fiilis, ettei ehdi typysten kanssa tehdä mitään. Tytöthän kyllä reissasivat “lomansa” aikana mielin määrin molempien isovanhempien kanssa, mutta me yhdessä perheenä emme ehtineet paljoa tehdä. Ystäväperheen luona kyläilimme Viialassa ja samalla reissulla sitten kävimme Puuhamaassa ja siinäpä se sitten olikin. No, onneksi tytöt ovat tyytyväisiä itse ja varmaan tavallaan taas tykkäävät kun elämänmeno vähän rauhoittuu arkirytmin alettua.

Muutenkin näin kesän kääntyessä syksyyn olen huomannut mielenkiintoisen ilmiön: minulla on riittänyt energiaa ihan eri malliin puuhata kaikkea ja saada aikaiseksi kuin koko kesän mittaan konsanaan. Tässä päivänä eräänä istahdin saumurin ääreen ja surautin Reealle 4 pitkähihaista trikoopaitaa, yhden tunikan ja collegehousut. Ja seuraavana päivänä vielä collegesta mekon. Tosin ne ovat vielä vähän suurehkoja, kun tein saman tien 122 cm kokoisia. Neiti käyttää nyt 116 cm ja se koko on ihan hyvin edustettu hänen vaatekaapissaan, mutta ennenkuin huomaakaan ne alkavat käydä pieneksi, joten seuraavaa kokoa on paras alkaa suunnittelemaan. Kankaitahan riittää, joten innostusta on kovastikin jatkaa ompelukoneen ja saumurin vieressä edelleenkin. Josko tänä jouluna taas saisi pehmeitä paketteja tehtyä ihan itse.

Mutta jotta hommat edistyvät täytyy lähteä tästä tietokoneen äärestä jatkamaan puuhia. Siivous, ikkunanpesu ja ompelukone odottavat. Hyvää elokuun jatkoa kaikille!

Onpas ilmojen herra suosinut Suomen suvea tänä vuonna. Kiva juttu sinänsä, vaikka hitusen harmittaa, että tähän asti olen monta kesää ollut lasten kanssa kotona ja nyt kun olen töissä koko kesän, niin on ihana helle. No, ehkäpä tätä herkkua riittää tulevinakin vuosina vielä. Minulla siis on mennyt töiden merkeissä koko kesä ja hyvin on mennyt. Viihdyn edelleen hyvin tuolla asuntolassa ja tietysti rahapussi kiittää. Sitä pitääkin saada lihotettua syksyä silmällä pitäen, ettei tarvitsisi niin kovin paljon tehdä keikkaa koulun ohella.

Kolmivuorotöissä on se hyvä puoli, että joskus saattaa tulla pidempiä vapaita keskelle viikkoakin. Olen siis loman puutteessa hyödyntänyt niitä ja lomaillut muun muassa Turun seudulla kavereita tavaten ja ihan hitusen shoppaillen. Jarkkokin on nyt lomalla ja tämän viikon alussa me piipahdimme porukalla ystäväperheen luona Viialassa ja yhden päivän me vietimme Puuhamaassa. Ihan kivaa oli koko perheellä, vaikka aika raskas päivä oli. Raisallakin jäi päikkärit väliin kokonaan keskipäivän aikaan, mutta hienosti neiti jaksoi iltaan saakka puuhata. Autossa koko naisväki sitten nukkui kotimatkalla. Että ihan vähän vaan väsytti.

Tytöillähän on muutenkin ollut varsinainen reissuloma päiväkodista. Ensin juhannuksesta he viettivät viikon mummun ja papan kanssa mökillä. Sen jälkeen me yhdessä juhlimme mumman 60-vuotis päiviä ja siitä tytöt sitten jäivät viikoksi Paimioon. Minä tosin lomailin siellä sillä viikolla kolme päivää. Sinä viikonloppuna minä palasin töihin ja Jarkko ja tytöt kävivät mumman ja paapan kanssa Aleksin valmistujaisjuhlissa Kauniaisissa. No, viimein seuraavaksi viikoksi tytöt palasivat kotiin Jarkon kanssa, mutta seuraavana viikonloppuna oli Muroleessa lasten juoksukisat ja sinnehän oli päästävä taas mummun ja papan kanssa. Meidän Reea oli sarjansa kolmas voittaen kaikki tytöt, jotka olivat 4 tai alle. Kaksi poikaa veivät ensimmäisen ja toisen sijan, kun kyseessä oli vielä sekasarja. Raisaa kuulemma vähän harmitti mitalitta jääminen, mutta onneksi mummu kisasi Raisan kanssa eikä kuulemma saanut häntä kiinni. Kivaa oli siis tytöillä taas ollut. Sen jälkeen olikin sitten vuorossa jo meidän kyläily ja Puuhamaa-visiitti. Joskos nyt vähäksi aikaa rauhoittuisi tämä kesäkiirus meilläkin.

Oho, onpas aikaa taas vierähtänyt. Kuten arvata saattaa, koko kevät on ollut kiireinen, enemmän ja vähemmän, ainakin muka. Häiden jälkeen koulu jatkui kovaa vauhtia, harjoittelussa Harjavallassa olin huhti-toukokuussa 5 viikkoa ja sen jälkeen oli vielä kaksi viikkoa koulua kolmen tentin ja lääkelaskujen kokeen merkeissä. Siis lukemista, lukemista ja vielä kerran lukemista. Huokaus… Pakko sanoa, että kulunut kevät tuntui tosi rankalta, olin välillä ihan tajuttoman väsynyt. Ihme kyllä en pahemmin sairastellut, mutta energia oli kyllä ihan nollassa. Onneksi nyt on jo paljon parempi olo ja fiilis.

Raisa sai sitten putket korviinsa ja niistä on ollut apua. Korvat eivät enää ole tulehtuneet, mutta sitkeää flunssaa neidillä kyllä on edelleen ja tällä hetkellä on kuri päällä. Kuureja ei kuitenkaan olla syöty ihan jatkuvasti niinkuin silloin aiemmin eli parempaan päin mennään siis. Muutenkin tytöillä on mennyt ihan kohtuullisen kivasti. Päiväkodissa Pikkutuvassa he olivat kesäkuun alkuun asti, kunnes siirtyivät sen mentyä kiinni Etanatien päiväkotiin. Onneksi sinne meni myös yksi heidän hoitajistaan, koska Raisalla on nyt joku ihmeen vierastuskausi. Hän alkaa parkua kuin syötävä, jos joku vieraampi ihminen tulee kohti, puhuttelee saatika ottaa syliin. Huh… Tutun tädin turvin siirto uuteen paikkaan on kuitenkin mennyt ihan kohtuullisen mukavasti ja isosisko on myös ollut tukemassa ja lohduttamassa kun pientä on harmittanut. Reea onkin ollut ihan megareipas hoitolainen niin Pikkutuvassa kuin Etanatielläkin nyt ja voi vain olla ylpeä hänestä. Tosin hänelläkin on eräänlainen uhmakausi päällä, pitää kovasti koittaa kaikenlaista ja villitä pikkusisko mukaan hömpötyksiin. Meillä on välillä aikamoinen meno päällä, kun typyset juoksee ympäri kämppää “leijonaa” pakoon tai hyppivät patjoilla tai jotain muuta, mistä tulee paljon meteliä ja lasketaan ns. riehumiseksi. Nyt tietysti jo ymmärtää, että eiväthän tytöt sinänsä riehu, heillä vaan on paljon energiaa, jota he koittavat purkaa ja koska tilalle ei anneta parempia väyliä, niin se purkautuu siten. No, täytyy siis itse saada takamuksensa ylös sohvalta iltasellakin ja mennä tyttöjen kanssa ulos leikkimään, potkimaan palloa, pyöräilemään yms. Ilmatkin ovat meitä hellineet aina aika ajoin, kun on ollut oikein hellettä, niinkuin toukokuussa yksi kokonainen viikko ja nytkin kesäkuun alussa on aurinko paistanut ihanasti, vaikka ei lämpötila ole helteille saakka kivunnutkaan.

Kotona uusia tuulia puhaltaa, kunhan vain saisi aikaiseksi vähän enemmän päivien mittaan niin edistystäkin tapahtuisi. Meidän makuuhuone on remontissa, koska Jarkko päästi sinne vedet lattialle eräänä kauniina alkukevään iltapäivänä. Vesihanan liitos vuoti oikein huolella, kun hän veti vedet pesuhuoneen vessan hanasta ulos ja suurin osa vuoteneesta vedestä roiskui suoraan meidän makkariin. Ei muuta kuin muovimatto äkkiä pois ja lastalla pahimmat pois ja loput pyyhkeillä. Onneksi ei sen pahemmin käynyt ja saatiinpa aihetta muutenkin fiksata sitä, kun halu oli ennestään. Maton tilalle suunnittelemme laminaattia, tapetit revitään irti ja seinät maalataan ja järjestys käännetään kokonaan. Värimaailma koostuu pehmeän harmaasta valkoisella raikastettuna ja koivun värisillä kalusteilla. Sängyn lisäksi tilaan tuodaan kevyt työpöytä tulostinta ja läppäriä varten ja mahdollisesti minulle koulupöydäksi, kun sellaista ei tällä hetkellä oikein missään ole. Niin ja sänkyyn hankitaan pääty ja yöpöydät. Varteenotettava vaihtoehto onkin jo löytynyt edulliseen hintaankin vielä ystävälliseltä ruotsalaiselta huonekaluketjulta. Olohuonettakin pitäisi vähän sisustaa uusiksi, uutta tv-tasoa on haluttu jo pitkään. Tyttöjen huoneeseen hankittiin Reealle iso sänky jo aiemmin keväällä ja sen myötä Raisa siirtyi jatkettavaan lasten sänkyyn. Huone on nyt ikävä kyllä tosi täynnä, mutta sen vaihtoa työhuoneen kanssa harkitaan. Kaikkea muutakin toki harkitaan, kun rahaa ei tietysti ihan kaikkeen olisi samaan aikaan. Mutta hiljalleen tämä tästä.

Minä aloitin kesätyöni tämän viikon alusta. Tosi rankka alku, kun yhden päivän jälkeen heti kaksi vapaata. Mutta sen jälkeen onkin sitten kahdeksan päivää putkeen eli se kostautuu sitten. Onneksi työ on ihan äärettömän mukavaa, kohtuullisen kevyttä ja mikä kivointa: 3 min kävelymatkan päässä meiltä. Olen siis ihan tässä lähellä olevassa kehitysvammaisten autetussa asuntolassa kesälomatuuraajana aina koulun alkuun asti. Harmi, että lomaa ei tänä kesänä ole eikä tule, mutta toisaalta rahalle on todellakin käyttöä ja ehdin minä vielä lomaillakin tulevina vuosina. Kun kerran kivaan paikkaan pääsee, niin siitä kannattaa pitää kiinni. Olen minä siellä muutaman vuoron tehnyt kevään mittaan jo aiemminkin, mutta en niin paljon, että olisin päässyt ihan kunnolla kiinni talon tapoihin. Porin Kaupunginsairaalassakin olen tehnyt keikkaa keväällä. Siellä on se hyvä puoli, että työtä ja keikkoja on aika paljonkin, mutta se ei työnä ole kovin kummoista, ikävä kyllä. Perushoitoa, pesuja ja syömisen avustamista. Kiireetön läsnäolo ja mukava keskustelu potilaiden kanssa on toive vaan. Ja fyysisestikin se on huomattavasti raskaampaa kuin mitä tällä hetkellä teen. No, syksyllä mahdollisesti menen sinne taas keikkailemaan, mutta se on sitten sen ajan murhe.

Oma mielialani on siis noussut huomattavasti jo kuluneen viikon aikana. Viime viikonloppunahan tanssittiin ystäväpariskuntamme häitä Tampereella ja kivaa oli! Jalat rakoilla tuli lattiaa kulutettua yön pimeisiin tunteihin asti, selvin päin autolla mummun ja papan tykö nukkumaan. Tytöt palasivat jo aiemmin illalla, että pääsivät nukkumaan vähän aikaisemmin ja samalla tietysti äiti ja isi otettua hiukkasen rennommin juhlissa. Tällä viikolla olen kovasti haaveillut ja suunnitellut kaikenlaista niin kotona sisällä kuin pihallakin sekä tietysti ompeluksia ja neulomuksia myös. Valmista ei ole tullut, mutta hyvin suunniteltuhan on puoliksi tehty. Samoin yritän nyt tsempata itseni liikkumaan ja laihduttamaan, että saisin muutaman ikävän sitkeässä istuvan liikakilon pois. En montaa, mutta muutaman jotta olisin itseni kanssa sovussa. No, hiljalleen sekin tästä ehkä kesän mittaan edistyy, kun vain yrittää keventää tuota ruokavaliota. Keväällä hankittu Wii auttaa myös, etenkin siinä liikunnassa, kun ei ole ihan pakko mennä olohuonetta kauemmas liikkumaan, jos ei halua. Mutta näihin sanoihin ja tunnelmiin päätän nyt tämän kirjoituksen tällä kertaa ja lähden hakemaan tyttöjä päiväkodista pyörälenkille, jonka lupasin Reealle eilen. Koitan palata asiaan vähän useammin, vaan mitään en sen suhteen lupaa. Hyvää kesäkuun jatkoa!

Raisan “viralliset” mitat siis: tasan 11 kg, 84,5 cm, päänympärys 48,5 cm. Neuvolassa käytiin aamulla ja onhan meidän neiti niin ihanan iloinen, pirteä ja reipas tyttö ettei mitään rajaa. Ja tämä ei ole vain ylpeän äidin puhetta vaan myös muiden huomaamaa. Neiti oli siis neuvolassa ihana oma itsensä ja jutteli kovasti neuvolan tädin sekä hänen seurassaan olevan opiskelijan kanssa, rakensi palikkatornia, heitti ja potki palloa ja ajeli autoilla. Ja omaan tyyliinsä hyppi, pomppi ja juoksi missä milloinkin. Raisahan puhuu jo todella selvästi ja monen sanan lauseita ja tämä saikin neuvolan tädin huomion. Kasvukin on nyt hyvässä nousussa sekä painon että etenkin pituuden suhteen, vaikka molemmat menevätkin -1 käyrällä. Kasvun seurannan kannalta ei siis hätää siinä suhteessa. Rokotteenkin neiti sai ja otti sen tosi reippaasti, vaikka taisi hiukan itsekin ihmetellä kun se nipistikin sen verran, että tuli itku. Taisi neidillä olla vielä tuoreessa muistissa lauantainen Pauliina-nuken “neuvola”, kun nukkekin sai rokotuksen, mutta ei tainnut itkeä lainkaan.

Muutenkin meidän Raisuli raisunen on iloinen ilmestys ja herättää hilpeyttä niin kotona, päiväkodissa kuin kyläillessäkin reippaudellaan ja hyvällä huomiokyvyllään. Raisan mennyt vuosi on ollut tapahtumarikas ja vilkkaan kehityksen aikaa kaikin tavoin. Ero 1- ja 2-vuotiaan välillä on valtaisa ja neidistä on selvästi kasvanut jo “iso tyttö”. Isosiskon perässä on muutenkin kiire saada tehdä kaikki samat jutut ja se sitten kiukuttaa, jos ei saa tai osaa. Isoin elämänmuutos neidillä taisi olla syksyllä alkanut päivähoito, kun äiti palasi kouluun. Mutta eipä neiti jaksanut paria päivää kauemmin murehtia moista vaan on ottanut hoidossa kaiken ilon irti kavereista ja tädeistä. Kasvua on seurattu enemmän ja vähemmän koko vuoden, mutta hyvällä mallillahan tuokin on. Tutkimuksissakin siitä käytiin, mutta eihän neidistä sen ihmeempää löytynyt. Kasvaa omaan tahtiinsa ja hyvä niin. Inhottavan sitkeät korvatulehdukset tulivat sitten kuvaan mukaan lokakuussa ja niitä on kestänyt tasaiseen tahtiin aina tähän saakka. Nyt tuntuisi räkäisyys hiukan helpottavan, mahdollisesti aloitetun maidottoman kuurin ansiosta tai sitten ei. Joka tapauksessa olimme jo melkein menossa putkitukseen, kun sitten päätimme kokeilla ensin maidotonta dieettiä ja katsellaan sitä nyt sitten vielä pari viikkoa ja mennään sen jälkeen kontrolliin. Saa nähdä jatkuuko dieetti sitten vai ei. Kauramaitoon siirtyminen ei onneksi Raisalle ollut mikään kynnyskysymys, onhan sitä isosiskokin aikanaan pikkuisena tyttönä juonut. Tuotekehittely on tuonut markkinoille niin hyviä maidottomia vaihtoehtoja, että kovin paljon ei ruokavalio kapene tämän vuoksi. Pääsiäinen ja suklaamunat nyt vähän jännittää, mutta eiköhän siihenkin joku ratkaisu keksitä.

Neidin lempipuuhia ovat siskon kanssa leikkiminen, lukeminen, etenkin Tomppa-kirjat ovat pop, palikoilla rakentelu ja ulkona neiti viihtyisi vaikka miten pitkään. Tänä talvena onkin ollut ihanaa, kun lunta on piisannut pulkkamäkeen mennä jo pitkältä alkutalvesta ja onhan me mäkiä sitten laskettukin. Isosiskon luistelukoulu harmitti sen takia, kun ei Raisa itse vielä päässyt, mutta eipä sekään sen kummempi juttu sitten ollut. Nyt neiti jo odottaa ensi talvea ja silloin sitten kuulemma hänenkin pitää päästä luistelukouluun. No, eiköhän se sitten jo onnistukin. Vuoden mittaan on huomannut neidistä, että taidot ovat kehittyneet. Syöminen sujuu jo hienosti itse, juominen tavallisesta lasista ja mukista myös, riisua neiti osaa hienosti ja aika hienosti myös pukea itse. Muutenkin selvästi nyt on menossa sellainen kausi, että kaikki pitää saada tehdä itse ja kaikkeen pitää osallistua. Äiti ja isi saa apua kaikenlaisissa puuhissa, kun neiti tällää itsensä siihen viereen. Mutta suurimman huomion saa kyllä isosisko. Kaikessa pitää olla mukana missä isosiskokin ja kaikki pitää olla samoin niin hyvässä kuin pahassa. Ovat nuo kaksi kyllä sellainen parivaljakko, että huh huh välillä. Osaavat kyllä leikkiä kivasti keskenään, mutta nahistelun jalo taito on kyllä molemmilla hallussa ja kummatkin tietävät tasan mistä toinen hermostuu. No, se kuulunee sisarussuhteeseen eikä nyt ainakaan ihan koko aikaa ole pelkkää tappelua meidän neitien yhteiselo. Toivottavasti ei ole jatkossakaan.

Kaiken kaikkiaan siis asiat ovat Raisalla aika mallillaan. Luulisin, että neiti itsekin on tyytyväinen eloonsa ja oloonsa ainakin noin pääsääntöisesti. Jännä nähdä millainen vuosi on seuraavaksi tulossa, mutta kovin tylsä ja tapahtumaton se tuskin ainakaan on. Siitä meidän Raisa pitää takuulla huolen.

… tulee vielä monta monituista loskaista päivää. Huokaus… Tämä talvi tuntuu kestävän ikuisesti ja kevät keikkuen tulevi hyvin, hyvin hiljakseen. Ihania keväisiä päiviä on jo kyllä ollut, mutta luntakin on satanut vielä monena päivänä. Aurinko on kuitenkin sulattanut hankia niin paljon, että ihan polvea myöten ei enää lumeen uppoa. Ehkä se siitä siis sitten. Toivo elää…

Kevättä odotellessa olemme viettäneet Raisan syntymäpäiviä vähän tipoittain jo pari kertaa. Mumma ja paappa olivat vierailulla varsinaisena päivänä ja tänä viikonloppuna Raisan kummit tyttärensä kanssa viettivät meillä viikonloppua. Mukavaa oli! Raisa ei oikein näitä useita syntymäpäivän viettämisiä ymmärrä. Saas nähdä kuinka käy ensi viikonloppuna kun juhlimaan tulevat mummu, pappa, mun veli vaimoineen ja Jarkon veli perheineen, jotka viipyvät yön yli. No, tilanteen mukaan mennään hyvällä mielellä. Neiti 2 v saa myös viralliset mittansa tulevalla viikolla, kun tiistaina menemme neuvolaan. Päivittelen niitä sitten tänne, kunhan saan aikaiseksi. Kärsivällisyyttä…

Me olemme myös “löytäneet” Ruosniemen laskettelukeskuksen pulkkamäen. Olemme jo useaan otteeseen käyneet siellä pulkkailemassa sekä oman perheen kesken että vierailijoiden kanssa. Siellä pääsee aikuinenkin laskemisen makuun, sen verran on rinteellä pituutta ja jyrkkyyttäkin. Ekalla kerralla jo Reea katseli vieressä laskevia laskettelijoita ja tuumasi, että otetaan hänellekin sukset mukaan seuraavalla kerralla. Täytyi sitten selvittää, että murtsikoilla ei voi lasketella, johon neiti meinasi, että ostetaan sitten hänelle sellaiset laskettelusukset. Saa siis nähdä pitäisikö ensi talvena alkaa neitosen kanssa harjoittelemaan laskettelua. No, pulkkailukin on riittänyt toistaiseksi. Reea on selvästi myös tänä talvena oppinut käyttämään pikkuliukuria ja laskee sillä mieluummin kuin pulkalla. Me Jarkon kanssa tarvitsemme hiukkasen leveämmän pulkan, ihan vain omaan käyttöön.

Minulla kiirettä riittää koulun ja keikkatöiden kanssa. Muutamia päiviä olen nyt tehnyt tämän kuun aikana töitä, sekä vanhustenhuollossa että kehitysvammahuollossa. On se vaan oma maailmansa molemmissa. Ja työ ihan itsessäänkin on kovin miellyttävää. Koulussa on ollut aika haipakkaa, pari isoa moduulia päättyi viimeisen parin viikon aikana, jotka tuottivat paljon työtä, mutta onneksi ovat nyt ohi. Tosin ei ehdi hengähtää ennen harjoittelua, kun seuraava moduuli pitäisi suorittaa tässä hyvinkin pikaisella tahdilla. No, kunhan nämä sitkeät flunssat eivät enää kiusaisi, niin eiköhän se tästä. Ja harjoittelu onkin sitten taas oikein mukavaa vaihtelua koulussa istumiseen. Osallistun myös ihan megakiinnostavaan ja ihanaan kurssiin nimeltä Varhaisen vuorovaikutuksen tukeminen ja se on niiiiiiiin mun juttu.

Ja kevättä odotellessa tulee aina himo saada projekteja alkuun ja toki päätökseenkin. Sisustusinto on korkeimmillaan ja kaikenlaista tekisi mieli hankkia ja tehdä. Vaan realiteetit kehiin, ei millään ehdi eikä resurssit ja jaksaminen riitä. No, jos nyt hiljalleen saisi jotain aikaiseksi, niin siitäkin tulisi hyvä mieli. Ompelukone suorastaan vaatii vierelleen ja ihania kukkaiskankaita odottaa ompelijaansa. No, sitten kun siltä tuntuu ja ehtii, niin ei ainakaan ole tekemisen puutetta.

Ihanaa kevään ja auringon ja hakien sulamista odottamista kaikille, jotka vielä jaksavat kurkistella tapahtuuko täällä mitään!

Niin meni helmikuun kuudes ja meidän perhe on nyt virallisesti Mäntymaa. Vaikka myönnettäköön, että pitkään harkitsin oman sukunimeni pitämistä tai kaksoisnimeä, mutta päädyin sitten kuitenkin olemaan tylsä. Ja nyt on kauhea nimikriisi, kun en millään meinaa sopeutua siihen, etten olekaan enää Pynnönen. Vaan kaipa se tästä ajan kanssa ja kunhan nyt saa kaikki mahdolliset viralliset ja epäviralliset kortit yms. uudelle nimelle. Vaan veikeää on olla vaimo. Ihan erilaista…

Mutta, mutta. Aikaa on tosiaan päässyt hurahtamaan viime postauksesta yli 1,5 kk ja siinä ajassa on tapahtunut paljon. Ensinnäkin minulle pidettiin polttarit 16.-17.1. ja ne olivat aivan mielettömän, mahtavan, upean, megasuperextra mukavat!!!!! Vielä kerran kiitos kaikille osallistujille ja tilaisuuden mahdollistaneille, loistavia valintoja! Lyhykäisesti kerrottakoon että aamusella yhdeksän jälkeen minua tulivat noutamaan 3 + 1 ystävää (+1 siitä syystä, että hän oli mies ja osallistui vain polttaripäivän ensimmäiseen osuuteen). Sain tehtäväkäskyn pakata rinkkaani tarpeelliset tavarat 15 minuutissa, mutta enhän minä siinä onnistunut. Olin ensinnäkin herännyt vasta 15 minuuttia ennen ovikellon soittoa. No, onneksi sain ottaa mukaan kaiken tarpeellisen joka tapauksessa. Lopulta sain päälleni armeijan vihreän maastopuvun vuosimallia vanha. Sen jälkeen alkoikin sitten hirvittää, että joudun hiihtämään tms. Pakkasta oli sentään aika kohtuullisesti, noin -15, mutta vilpoiselta se silti tuntui. Vaan kuinkas sitten kävikään: pääsin ampumaradalle ja käyttämään elämäni ensimmäistä kertaa reserviläiskivääriä sekä myös tarkkuuskivääriä. Wau! Se oli tosi kivaa! Ja mikä vielä mukavampaa, siellä ollessa joukkomme kasvoi kaiken kaikkiaan 4 hengellä eli saimme kasaan mukavan porukan. Sain myös kokeilla muutamia armeijan varusteita, eikä sieltä kevyemmästä päästä ja pienen lenkinkin laittoivat rämpimään niiden kanssa. No, sen jälkeen menimme koko porukka syömään Vammalan rautatieasemaa vastapäätä olevaan ravintolaan ja ruoka oli hyvää, se oli todella hyvää. Juttu lähti myös luistamaan hyvin, vaikka suurin osa väestä näki toisensa livenä ensimmäistä kertaa. Vaan sehän nyt on ihan fakta, että minulla on mukavia ystäviä. Tottakai he tulevat toimeen keskenäänkin. Ravintolasta lähdettyämme ajelimme hetken matkaa tarkoituksella ja varmaan vähän vahingossakin vikaan, kunnes löysimme perille Kutalan kylään ja eräälle tietylle saunamökille, jonka nurkalla eräs ystäväpariskuntamme sanoivat toisilleen tahdon männä vuonna. Saunamökki oli juuri sopivan kokoinen meille, illan mittaan me kävimme savusaunassa, minä kävin elämäni ekaa kertaa avannossa, pari kertaa pyörähdin lumihangessa ja tein erinäisiä morsiustaikoja, paremmalla ja huonommalla menestyksellä. Tehtävät jatkuivat myös rennolla otteella ja iltaa vietettiin hyvässä ilmapiirissä, jutellen ja nauraen, menneitä muistellen ja tulevia suunnitellen. Koska kaikki jäivät yöksi, ei ollut kiireen tuntua missään vaiheessa, vaikka sitten uni tulikin jo puoli kahden aikaan yöllä. Vaan mikäs sen mukavampaa mennä nukkumaan hyvässä seurassa, lämpimässä mökissä, erittäin miellyttävän päivän jälkeen. Ihanaa! Ystävät <3

Ja ne ompeluprojektit… No, nehän valmistuivat ajallaan ja vieläpä onnistuivat varsin hyvin. Tyttöjen mekot olivat oikein söpöset ja Jarkon liivi ja plastron kyllä kruunasivat hänen pukunsa ja sovittivat sen yhteen omani kanssa. Häävalmistelut sujuivat aika rennoissa merkeissä aina loppuun asti, kovinkaan paljon ei sitten Pellavassa enää koristeltu ja muutenkin hyvältä näytti kaikki. Koekampauksen ja -meikin jälkeen olin niin äärettömän tyytyväinen, että meni se viimeinenkin huoli sen suhteen, että jostain syystä en näyttäisi itseltäni suurena juhlapäivänä. Hotelli Tammeriinkin me menimme jo perjantaina, jotta saisimme sitten lauantai-aamuna rauhassa valmistautua. Iso kiitos vanhemmilleni, jotka pitivät hyvää huolta meidän pirpanoista ennen ja jälkeen hääjuhlan. Ei tarvinnut murehtia, miten tytöt pärjäilevät, kun olivat mummun ja papan rakastavassa huomassa.

Ja se itse hääpäivä. <3 Se meni juuri niin hienosti kuin vain voi toivoa. Juhlakampaukseni ja -meikkini onnistuivat yli odotusten, myös kynnet saivat hieman bling-blingiä. Korut, puku ja kukat olivat juuri niin kaunis kokonaisuus kuin mahdollista vain oli. Valokuvaaja teki oman työnsä ammattitaidolla, ruoka ja palvelu Pellavassa olivat ihan omaa luokkaansa ja mikä kaiken kruunasi: ihmiset tuntuivat vilpittömästi viihtyvän! Suuri osa aikuisväestä, jotka ilman lapsia olivat paikalle saapuneet, viihtyivät lähes tappiin asti eli siis aina siihen saakka kunnes bändi lopetti klo 01 yöllä. Ja myös mukana olleet lapset olivat viihtyneet. Ja me itse viihdyimme. Ja ohjelmaa ei ollut liikaa, mutta ei liian vähänkään. Ja bändi soitti hyvää musiikkia ja tanssilattiallakin viihdyttiin. Kaiken kaikkiaan pakko sanoa, että parhaat häät joissa olen koskaan ollut. Vaikka se se kai on tarkoituskin. Mutta kun toisella tapaakin voi mennä, niin ei voi olla kuin iloinen. Tilaisuus oli kirkosta lähtien mukava, hauska ja rento ilmapiiriltään. Kyllä kelpaa näitä häitä muistella!

Ja jotta ei ihan pelkkää ruusuilla tanssimistä tämä ole, niin arkihan on taas alkanut. Tosin ihan sinällään mukavasti, ei sen kummempaa. Synkkyyttä lisää se, että tytöt ovat sairastaneet aikasta lailla koko alkuvuoden. Flunssaa ja Raisalla korvatulehdusta toisensa perään, mutta muutenhan tytöt ovat olleet aivan ihania tirppanaisia omine juttuineen. Minulla opiskelut painavat päälle deadlineineen, mutta onpahan niistäkin selvitty ja nyt olen vihdoin saanut aikaiseksi kyseltyä vähän töitäkin helpottamaan taloudellista tilannetta, sillä menestyksellä että 3 vuoroa on jo sovittu ja toiseen paikkaan saattaisi tulla vakanssi pääsiäiseksi. Kesää siis odotellessa työrintamalla…

Kaikki kunnia sille, joka on loppuun asti jaksanut lukea tämän raapustuksen. Josko yrittäisin taas hiukkasen tsempata ja kirjoitella tännekin useammin, tuntuupahan vaan tuo fb vievän kaiken koululta, kotiarjelta yms. jäävän ajan… Mutta näillä mennään taas eteenpäin. Lippu korkealla ja kevättä odotellessa kaikkien aikojen pakkas- ja lumitalven keskeltä! Cheers!

… on raikas talvisää! Ja näin se on tänä talvena ollut oikein olan takaa. Kerrankin. Ei auttaisi siis valittaa. En tosiaankaan muista koska viimeksi olisi ollut näin paljon lunta. Ei ainakaan kertaakaan vielä täällä Porissa asuessamme ole ollut enkä ihan äkkiä muista Turusta tai Tampereeltakaan tällaisia kinoksia kerääntyneen ja viipyneen näinkin pitkään ja talvihan on vasta aluillaan, kun ollaan vasta tammikuun alussa.

Olemme siis saaneet nauttia jo kuukauden päivät ihanasta lumivalkoisesta luonnosta, joskin sitä lunta alkaa olla jo melkein yli äyräiden. Harmittavan harvoin olemme silti päässeet pulkkamäkeen. Kun tytöt ovat päivät päiväkodissa ja usein vasta neljän hollilla heidät saamme haettua ja sen jälkeen pitääkin jo miettiä iltapäivän ruokahuoltoa, niin aikaa pulkkamäkeen ei vain tahdo olla. Kipakat pakkasetkin ovat pitäneet huolta siitä, että ulkoilu ei aika ajoin ole onnistunut. Ihan vain siitä syystä, että 20 asteen pakkanen alkaa oikeasti olla jo niin kylmä, että etenkin meidän pienemmän neidin sormet ja varpaat ei tahdo pysyä lämpiminä, vaikka kuinka monta kerrosta yrittää pukea. Raisa ei ihan vielä ole niin liikkuvainen ulkona, että se häntä kovasti lämmittäisi. Ihan toinen juttu onkin sitten se, että myös äiti palelee moisissa pakkasasteissa…

Mutta yhtä lailla vuosi on lähtenyt käyntiin komeasti. Tytöt ovat nyt pari päivää olleet jo hoidossa ja minä sain hoidettua erinäisiä asioita sillä aikaa. Tänään meillä on sitten ollut vapaapäivä loppiaisen merkeissä. Olemme riisuneet kuusen koristeistaan ja heittäneet sen ulos. Johan tuli taas tilaa olohuoneeseen… Samoin piipahdimme kylässä ystäväperheellä, jonne olemme yrittäneet kylään koko syksyn siinä onnistumatta. Lapsetkin jo hetken vierastivat toisiaan, kun väliä on ollut useampi kuukausi, vaan yhtä kaikki oli tosi mukava käydä. Lapsetkin innostuivat kyllä leikkimään taas keskenään ja aikuisilla juttu luisti. Kiva reissu siis oli. Ulkona on taas ollut niin kylmä koko päivän, että kyläreissu oli kerrassaan passelia ohjelmaa.

Huomenna arki taas jatkuu. Tytöt menevät hoitoon ja minä jatkan häävalmisteluja eli yritän saada ommeltua tyttöjen juhlamekot. Ompelua odottaa myös Jarkon juhlaliivi ja -plastron ja itselleni aion vielä tehdä kukkaron sekä hupullisen villaviitan. Aikaa häihin on tasan kuukausi. Ei siis ihan hirveästi aikaa siihen nähden mitä pitäisi tehdä. Olen vain häpeällisen laiska saamaan aikaan mitä pitäisi, mutta täytynee ottaa itseään niskasta kiinni. Muuten valmistelut ovat aika hyvässä mallissa. Odottelemme vielä muutaman päivän ilmoittautumisia ja sitten voimmekin alkaa suunnitella itse hääjuhlan toteutuksia, kun väkimäärä on selvillä. Kaikenlaista pientä toki on edelleen tekemättä, mutta eiköhän se tästä ja juhlastahan tulee sitten juuri sellainen kuin sattuu tulemaan, joten mitä tässä turhia stressaamaan. Emme edelleenkään hae täydellistä juhlaa vaan ennen kaikkea mukavaa tunnelmaa ystävien kesken!

Uusi vuosi on siis alkanut. Merkittävä vuosi tästä onkin tulossa. Meidän vanhempi neiti täyttää ihan pian 4 vuotta ja nuorempikin kohta jo 2 v. Ja siinä välissä me ehdimme vielä mennä naimisiin. Hip hei! Sitä ennen on kyllä vielä kaikenlaista tehtävää niin hääjärjestelyiden, synttärien ja koulunkin vuoksi. Mutta ajalla on tapana kulua nopsaan, kun on jotain kivaa odotettavissa.

Me olemme tässä parin viime päivän aikana viettäneet sitä kuuluisaa laatuaikaa sekä keskenämme että lasten kera. Jarkon kanssa olemme harjoitelleet pelaamaan Rummikubia, Dominionia sekä Menolippua uuden lisäosan kanssa. Uudet pelituttavuudet ovat kerrassaan mielenkiintoisia ja kivoja. Hienoja joululahjoja molemmat. Tyttöjen kanssa me olemme nyt käyneet niin pulkkamäessä, uimahallissa kuin luistelemassakin ja kivoja reissuja ovat olleet. Pulkkamäessä vain tuli turhan kylmä kipakan pakkasen takia, mutta toivottavasti pysyviä vaurioita ei syntynyt. Raisa parka oli aikasta lailla kylmissään, kun kotiin päästiin. Mutta uimahallissa oli ihan megakivaa ja luistinradalla myös. Ja toki tyttöjen kanssakin on pelailtu joulupukin tuomia pelejä, Afrikan tähteä ja Eläinystävien muistipeliä ja Kalojen onginta vasta kivaa onkin.

Joulu siis meni omalla painollaan. Mummu ja pappa viipyivät meillä keskiviikosta perjantaihin ja mumma ja paappa torstaista lauantaihin. Lauantaina velipoikani vaimonsa ja koiruudensa kera piipahtivat myös kylässä. Mukavaa oli kestitä vieraita pitkin matkaa, mutta olipas kiva jäädä ihan oman perheen keskenkin kotiin. Jarkko kävi muutaman päivän töissä välipäivinä ja nyt tosiaan on ollut taas useampi vapaapäivä. Tytötkin ovat tervehtyneet aika kivasti. Kuume laski Raisallakin tapaninpäivänä, nenät nyt tosin vuotaa molemmilla enemmän tai vähemmän koko ajan. Ensi viikolla kuitenkin alkaa taas arki, tytöt menevät päiväkotiin ja minä hoidan erinäisiä asioita. Tästä se aika jatkaa kulkuaan taas.

Täällä odotetaan jo joulua kuumeisena. Kirjaimellisesti. Raisalla on nimittäin kova kuume ja Reea kuumeili viime viikonloppuna, mutta tänään käytiin lääkärillä tarkastamassa tilanne ja kummallakin typysellä korvat ja keuhkot terveet. Joku tuima virustauti vaan nostaa kovaa kuumetta. Toivossa sopii elää, että Raisa vielä tervehtyisi ainakin pahimmasta. Reealla onneksi tauti jo hellittää.

Minun harjoitteluni on onnellisesti ollut ohi jo kohta viikon. Tai no, onnellisesti ja onnellisesti. Sinänsä hyvä mieli jäi, että mitä ilmeisimmin minusta pidettiin osastolla ja työtaitojani arvostettiin. Sain hyvät arvostelut ohjaajaltani ja hyvää palautetta kaiken kaikkiaan. Hyvä niin. Muistiin harjoittelu jää vähän harmillisemmastakin syystä: syyhypunkin vuoksi. Osastolla diagnosoitiin potilaalla laajalle levinnyt syyhy ja koska minullakin oli erinäisiä näppyläoireita, sain syyhyvoiteen levitettäväkseni. No, syyhyhoito suositellaan tehtäväksi koko perheelle kerralla, vaikka oireettomillekin, joten sen myötä hoisimme sitten tytöt ja Jarkonkin samalla, kun minä tein sen toistamiseen. Samalla pitää vaihtaa ja pestä kaikki petivaatteet, pyyhkeet, käyttövaatteet yms. joten voitte kuvitella mikä määrä pyykkiä siitä tulee neljän hengen taloudessa. Joka tapauksessa hyvä näin, jos tällä saatiin syyhy ehkäistyä. Pyykkikone on onneksi käyttöä varten. Ja tästäkään huolimatta harjoittelusta jäi hyvä maku suuhun. Kävin antamassa kaupunginsairaalan työhönottoon yhteystietoni ja keikkaa ilmeisesti kyllä olisi. Päätin vain pitää ensin kunnollisen joululoman pitkän syksyn päätteeksi ja alan keikkailemaan sitten vasta uuden vuoden kynnyksellä. Puhelinsoittoja odotellessa…

Reea ja Raisa ovat muuten voineet hyvin, ikäviä flunssia ja korvatulehduksia lukuun ottamatta. Reealla tosin on tuhat ja miljoona molluskaa ja ne ovat nyt päässeet siihen vaiheeseen, että alkavat poksahdella, mutta sen jälkeenhän ne onneksi parantuvat. Ja neiti ei itse ole näppylöistä millänsäkään, joten ei ne meidän menoa haittaa. Muuten menoa onkin ihan riittämiin. Reean kipsi saatiin viimein pois ja röntgenkuvat näyttivät vihreää valoa ja tyttö ei arista kättään enää lainkaan ja käyttääkin sitä ihan entiseen malliin. Toki rauhallisemmin pitäisi ottaa vielä muutama viikko, mutta muuten ei huolta enää (mahdollisesta) hiusmurtumasta. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita pitäisi siis välttää, mutta se onkin helpommin sanottu kuin tehty näiden neitosten kyseessä ollessa.

Päiväkodin joulutouhutkin ovat jo ohi. Tytöt ovat nyt kaksi viikkoa joululomalla minun kanssani. Mutta olipas taas liikuttavaa päiväkodin joulujuhlassa. Enkelinsiivet selässään Reea tanssahteli joulukuvaelmassa ja Raisankin olisi pitänyt, mutta pikkuneiti päätti viime hetkellä olla ujo. Ihan tuli mieleen Reean ensimmäinen päiväkodin joulujuhla tasan kaksi vuotta sitten. Neitihän ei silloin osallistunut juhlaan laisinkaan, vaan istui koko ajan minun tai Jarkon sylissä katsomossa. Siihen nähden Raisa oli rohkeampi, hän vain kävi pariin otteeseen sylissä tankkaamassa voimia ja palasi sitten takaisin eteen ottamaan osaa ohjelmaan. Ja kuinka ihania molemmat ovatkaan! Äidin kultarakkaita!

Jahas, kaipa sitä täytynee jatkaa taas jouluvalmistelujen pariin. On mennyt aika myöhään kaikki, koska en harjoittelun ja sairastelujen ohella ole jaksanut hoitaa paljon muuta, mutta onneksi on sentään kaikki lahjat paketeissa ja ruokaahan saa kaupastakin. Ja onhan tässä vielä muutama päivä aikaa. Kaikille oikein hyvää joulun odotusta vielä pari päivää!